Harjoittelukentän rakentaminen

[aic]

Paljonko makso selected player?

Noin 400e + laivamatkat ruokailuneen(muistaakseni 90e).

Ja jotta ei menisi viesti ihan ohi aiheen, niin tuli katseltua O:n menoa alueleirillä Kuortaneella, kun pelasivat poikani kanssa samassa joukkueessa ensimmäisen päivän. Hyvin huomasi, että O:n voimatasot jaloissa ja keskivartalossa on ihan eritasolla muihin ikäluokan pelaajiin verrattuna. Hyvää duunia teette, jatkakaa samaan malliin

[huollettava]

Paljonko makso selected player?

Toivottavasti jalkasi on jo kunnossa. Ruotsin leiri maksoi 485e laivamatkoineen, kuten aic jo kertoikin.

Ja jotta ei menisi viesti ihan ohi aiheen, niin tuli katseltua O:n menoa alueleirillä Kuortaneella, kun pelasivat poikani kanssa samassa joukkueessa ensimmäisen päivän. Hyvin huomasi, että O:n voimatasot jaloissa ja keskivartalossa on ihan eritasolla muihin ikäluokan pelaajiin verrattuna. Hyvää duunia teette, jatkakaa samaan malliin

Kuortaneen leiri nyt lähenteli fiaskoa, kun pojan maha oli niin kipeä. Homma alkoi, kun sain pummittua pojalle menomatkan Kuortaneelle joukkueen 01-pelaajan kanssa leiriä edeltävänä iltana, mutta puoli tuntia perillesaapumisensa jälkeen soitti, että tule hakemaan mahakivun vuoksi pois... Onneksi ikäluokkavalkut menivät tuonne myös jo edellisenä iltana ja saivat hommattua pojalle lääkkeitä tuoksi yöksi. Pelasi tuon leirin ekan päivän tosi kipeenä, ja sitten ennen päivän viimeistä peliä soitti, ettei pysty enää mitenkään pelaamaan, eikä uskonut pystyvänsä pelaamaan leirin toista päivää ollenkaan. No lähdin ilta seitsämältä hakemaan pojan pois ja olimme kahden tienoilla yöllä kotona...

Näitä mahakipuja on ollut pitkin kautta ja monta treeniä sekä peliä on joutunut pelaamaan kipeänä, joitain lopettamaan jopa kesken. Olemme jäljittäneet kivun lähteen rasitusastmalääkkeeseen, jonka ei pitäisi olla hoitavan lääkärin mukaan mitenkään mahdollista. Lääkkeet vaihdettiin juuri ennen Talenttileiriä ja maha oli kuulemma kipeä vielä leirin alkupäivinä, mutta parani leirin loppua kohti. Tuon jälkeen ei ole ollut kertaakaan kipeä, mikä on pisin yhtäjaksoinen aika varmaankin vuoteen. Huomenna on hoitavalle lääkärille soittoaika lääkevaihdon tuloksista, joten eiköhän hänkin taivu meidän kantaamme. Toivottavasti tuosta nyt löytyisi vihdoin apu.

Treeniä jatketaan, ei poika anna hetkenkään rauhaa. Varsinaista voimatreeniä tehdään taas tossa kuukauden päästä, SM-karsintojen alla, jolloin vanhat ennätykset on tarkoitus pistää paperiksi. Tänään on lepopäivä, mutta lähti aamulla polkupyörällä mamman ja papan mökille 30km päähän kalaan. Haen kohta autolla pois, koska 60km rauhallistakin pyöräilyä on ihan liikaa lepopäivään.

[huollettava]

Ruåttin leiri on nyt leireilty loppuun ja kivaakin kuulemma oli ollut. Leirin alkupäivät oli treenannut ja pelannut kaksi harkkapeliä omanikäisissään, mutta sitten oli siirretty 01-ikäisiin, koska siellä oli pahaa pelaajavajausta sairastumisien vuoksi. Alkuun oli pelannut pakkina, mutta kun loukkaantumiset verottivat rosteria vielä entisestään, niin poika siirrettiin oikeeksi laituriksi. Peli peliltä oli saanut enempi vastuuta ja kun valmentaja oli huomannut kunnon olevan riittävä, niin oli lopulta pelannut joka toista vaihtoa sekä yli- ja alivoimat. 1/4 välierissä vastaan tuli etukäteen turnauksen parhaana pidetty ja ikäluokan moninkertainen Selected Player -tapahtuman voittaja Stockholm Syd, joka taipui selvästi numeroin 9-4. Suoritus kuulemma hiljensi meuhkaavan ruotsalaisyleisön koko lopputurnaukseksi. Puolivälierissä vastaan tuli Småland, jolle joukkue oli hävinnyt turnauksen alkuerien ensimmäisen pelin 1-4. Peli meni rankkareihin asti, mutta 4-3 voitolla joukkue jatkoi eteenpäin. Finaalissa vastaan tuli Stockholm Nord, jota vastaan oli alkuerissä pelattu 3-3 tasuri. Peli oli pojan kertomuksen mukaan tasainen ja suomalaisilla oli ainakin 4 tolppalaukasta, joista poikakin syyllistyi yhteen. Vielä kun vastustajan 2-3 maali tuli pois paikaltaan olevaan maaliin, ja veskarikin jätti selvän ohilaukauksen vuoksi reagoimatta vetoon, ripustettin kaulaan hopeiset mitalit lopulta 2-4 finaalitappion jälkeen.

Omasta pelistään kertoi ruotsalaisten vastustajien pelanneen fyysisesti, mutta että heiltä selvästi puuttui isosta koostaan huolimatta voimaa. Siksipä kulmaväännöissä pallo oli helppo voittaa ja nopeuskin riitti ohittamaan vastustajia myös jalalla. Tulospalvelussa esiintyi väärällä nimellä, toisaalta taas näkyi 02-ikäisissäkin tehneen maalin, vaikkei tuolla edes pelannut. Tehoja kertoi tehneensä kuuteen peliin seitsämän, pelaten jokusen pelin pakkina ja loput ennestään vieraalla pelipaikalla. Työteliään pelityylinsä ja turnauksen edetessä runsastuneen peliajan seurauksena juoksukilometrejä kertyi paljon, mutta sanoi kunnon kestäneen erinomaisesti. Ainoastaan perjantaipäivän kolmannessa pelissä Stocholm Syd:iä vastaan jalat olivat menneet hetkellisesti veltoiksi niin pahasti, että kaatui kesken kulmaväännön. Sanoi tunteen olleen erikoinen jalkojen pettäessä yhtäkkiä alta, mutta kuitenkin pelanneensa loppupelin täysin normaalisti ilman kramppeja tai muita väsymyksen merkkejä. Itse epäilen saaneen osuman johonkin jalan hermoon vääntämisen tuoksinassa, mutta mene ja tiedä.

Ei päässyt oikein vertaamaan tasoja ruotsalaisiin omanikäisissään, koska pelasi tuolla vain nuo kaksi harkkapeliä. 01-syntyneissä sanoi yllättyneensä ruotsalaisten heikoista suorituksista, mutta pitää muistaa, että ruotsin parhaat ikäluokan pelurit oli kuitenkin jaettu alueittain kymmenen joukkueen kesken. Toisaalta nuo kymmenen joukkuetta on pelannut jo vuosikausia yhdessä näissä ikäluokkatapahtumissa, joten näiden joukkueiden pitäisi jo olla enempi kuin pelaajiensa summan. Pojan käsityksen mukaan turnauksen kaksi parasta ruotsalaisjoukkuetta jokaisesta ikäluokasta osallistuu Helsingissä 3.-4.9 järjestettävään uuteen All Stars -ikäluokkatapahtumaan, johon Suomesta ikäluokkavalmentajat kokoavat myös kaksi joukkuetta niitä vastaan 99-03 syntyneistä.

Joukkueen OT -jakso alkanut ja treeniohjelmakin kaikille jaettu. Ei tuo huono ohjelma ole millään tapaa, mutta kyllä me touhutaan taas ihan omia juttujamme koko heinäkuu, kunhan nyt ensin palautuu pari päivää leirin rasituksesta. Leirillä oli kuitenkin viiden ja puolen päivän aikana neljät treenit ja kahdeksan peliä, eikä tuota matkustamistakaan voi oikein lepona pitää.

[huollettava]

SM-sarjaan ei rahkeet riittäneet tällä kertaa, vaan kovin pienestä se lopulta jäi kiinni. Täytyy myöntää olleeni yllättynyt, että joukkueen peli olikin melko tasokasta verrattuna myös SM-sarjaan edenneisiin joukkueisiin. Olisin myös odottanut dominanssia joukkueilta, jotka koostuvat enimmäkseen 99-pelaajista, sillä oman porukkamme keski-ikä on kuitenkin "alta 00". Eikä meillä peluutettu porukan vanhempia muita enemmän, sillä nuorella kaartilla näytöt riittää täyteen peliaikaan. No divari siis on sarjapaikkamme tulevalla kaudella ja se asetettiin tälle B-porukalle tavoitteeksikin tälle kaudelle. Ennen ensimmäisen karsintavaiheen pelejä en pitänyt SM-sarjaa realistisena, mutta täytyy myöntää pyörtäneeni mieleni tässä kahden viikonlopun aikana. Ratkaisevaan peliin lähdettäessä pidin mahdollisuuksiamme 50%:ina ja sitähän tuo peli oli: Me hallitsimme taitavampana palloa miten halusimme ja kaveri kyykki puolestakentästä ja iski vastareita. Tuossa olisi voinut käydä tapahtumien perusteella miten päin vain, mutta kaveri pelasi vahvuuksillaan hyvin ja ansaitsi paikkansa sarjassa.

Pojan peli oli vielä ensimmäisenä viikonloppuna kankeahkoa, eikä kuntopiikki tällä kertaa osunut siihen mihin tähtäsimme. Antoi toki useamman "kakkossyötön", mutta se viimeinen rutistus tilanteissa jäi puuttumaan. Jatkoimme treenien rasittavuuden pudottamista edelleen ja tänä viikonloppuna meno olikin täysin erilaista. Jalka liikkui, voima riitti vääntöihin ja liikkeet olivat teräviä. Kuntokin kesti erinomaisesti ja siltipä pisteitäkin ropisi. Ero viikontakaiseen oli melkoinen ja antoi luottamusta treenaamiseemme, vaikka ehdin jo hieman huolestua.

Tulevana viikonloppuna poika pelaa All Stars -ikäluokkatapahtumassa. Tuolla pelaa myös kolme muuta pelaajaa B-joukkueestamme, yksi 01:ssä ja kaksi 00:ssa. Nollaykkösistä olisin odottanut ainakin kahta pelaajaa vielä mukaan tuonne, mutta ei tämäkään ole pöllömmin tälläiselta kyläporukalta.

[joolplox]

Vähän tulee viiveellä, mutta vastaan joka tapauksessa. Pituuskasvu päättyy murrosiässä, kun luiden kasvupäät sulkeutuvat. Testo muuten sulkee ne. Noiden kovempien liikkeiden jättämistä ihan jumppailuasteelle nuorten osalta suosittelee moni ihan kansainvälisestikin meritoitunut valmentaja. Kyykyt, maastanostot jne. siis. Itse olen aika samoilla linjoilla, että kaikki ykköset ja kovat sarjat jättäisin pois. Mutta kuten sanoin, jokainen tekee kuten haluaa eikä se sinänsä kellekään ulkopuoliselle kuulu.

Jos vielä lyhyesti noihin mainitsemiisi periaatteisiin. Otan ensin kiinni väitteestä, että lihasmassasta olisi salibandyssa pelkästään haittaa. Moni lienee tästä eri mieltä jo ihan sen faktan perusteella, että suuremman lihaksen suurempi poikkipinta-ala korreloi suoraan lihaksen voimapotentiaaliin. Ts. isommasta lihaksesta on otettavissa ulos enemmän voimaa. Oletuksena, että hermotus olisi samalla levelillä molemmissa tapauksissa. Voimaa ei periaatteessa voi olla liikaa, mutta valitettavan usein tekniikkaa on liian vähän, eikä voimaa pystytä käsittelemään. Jos käytetään nopeutta esimerkkinä, niin se on hyvin pitkälle vaan kontrolloitua voimaa, voimaa mitä tekniikka hallitsee.

Salibandyssa, ja tietty muissakin lajeissa itse lajitreenin olis kuitenkin tarkoitus jalostaa se lihasten voimapotentiaali lajivoimaksi.

[huollettava]

Ei tässä ole mihinkään kiire joolplox, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ihmisen fysiologia on ainakin ollut suhteellisen tarkasti hallussa koulutukseni puolesta, toki ei liity nykyiseen työhöni mitenkään ja kouluajoistakin on jo aikaa vierähtänyt kun sitä tarkemmin ajattelee. Ikää jo on, kun tulis vielä järkee...

Asiasta tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia on vaikka kuinka paljon, mutta kaikki viimeaikaisimmat silmiini osuneet näyttäisivät suosivan lasten ja nuorten voimaharjoittelua. Ainoat negatiiviset asiat liittyvät vääriin tekniikoihin, huonoihin välineisiin tai valvonnan puutteeseen. Näitä nyt voisi lainata tähän niin suomeksi kuin ihan ulkomaisillakin, mutta jokainen löytää näitä kyllä Googlesta halutessaan. Silti en sano joolploxin olevan ajatuksineen väärässä tässä pojan tapauksessa, koska ei tutkimusten voimaharjoitteissa kuitenkaan mitään ykkösiä oteta. Me tehdään näitä ykkösiä noin kaksi viikkoa kahdesti vuodessa ja olen aina paikalla näissä suorituksissa. Muuten poika tekee kolmen vuoden kokemuksella punttiharjoitteita jo yksinkin, koska aina ei aikataulumme osu kohdalleen. Nämä ykkösjaksot ovat häviävan pieni osa treenaamistamme ja liittyvät juurikin tuohon hermotukseen ja kausitukseen, kuten joolplox tietääkin.

Lihasmassa on siitä hassu, että ne jotka sitä eniten yrittävät kasvattaa, eivät kuitenkaan ole niitä vahvimpia (bodari vs painonnostaja). Hypertrofisella voimaharjoittelulla on salibandyssä selkeä luonnonvalinta: kankeus ja ylimääräisestä massasta johtuva suunnanmuutoksen hitaus on myrkkyä näin nopeatempoisessa lajissa. Ei maailman huipulla mitään patinpullistelijoita näy edes puolustajina, saati sitten hyökkääjinä. Jaloissa lihasta voi vielä olla, koska silloin painopiste pysyy alhaalla, vaan siitä ylöspäin ei juuri ylimääräistä painoa saisi kertyä. Kontrolli auttaa fysiikan lakeja vastaan vain määränsä. Voiman tärkeydestä olen samaa mieltä, mutta edellä mainitusta syystä katson järkevämmäksi keskittyä saamaan siitä pienestä poikkipinta-alasta enempi voimaa hermotusta parantamalla. Jos pojalla olisi jotain synnynnäisiä lahjoja tähän peliin, niin tuskin minun tällaisia asioita tarvitsisi edes miettiä. Vaan ehkäpä pojan synnynnäinen lahja onkin vain tämä kova treenaamishalu.

All stars -tapahtumasta meni hieman maku, kun ruotsalaiset joukkueet olivat turhan köykäisiä. Toivottavasti ruotsalaisetkin päätyvät keräämään ikäluokan parhaimmiston jo ensi vuonna mukaan, niin vältytään teurastuksilta (ainakin ruotsalaisten teurastuksilta). En olisi koskaan uskonut olevani ruotsalaisten puolella yhtään missään ja vielä omaa poikaa vastaan, mutta 13-1 päättynyt alkusarjan ottelu sai kyllä sympatiat kelta-sinisten leiriin. Tuossa pelissä ei ollut mitään järkeä kummankaan osapuolen kannalta. Fyysisyyttä näissä 02-ikäisten peleissä ei juuri nähty, enkä voi sanoa pojan olleen elementissään, vaikka kultamitali kaulassa tuolta kotiin tulikin.

Elementissään poika on ollut enempikin näissä Been 1-divari peleissä/harkkamatseissa, kun on päässyt tosissaan vääntämään. Voin olla "hieman" puolueellinen, mutta puhtaasti pikkupoika tuolla isompiensa seurassa telmii ja tönii aina ajoittain vastustajia irti tilanteista. Tuomarit tuntuvat olevan ainakin toistaiseksi samaa mieltä kanssani, eikä jäähypenkkiä ole tarvinnut pahemmin kuluttaa. Tuskainen kausi vaikuttaisi kuitenkin olevan tulossa, koska harvat 99-pelurimme eivät tunnu olevan Been divaripeleistä kiinnostuneita. Siltipä joukkueeseen on nostettu mukaan lisää 01- ja 02-pelureita, joten porukan keski-ikä on kaikkien aikojen minimissään ja sarjataso vielä leveni yhdellä ikäluokalla ylöspäin... Ehkäpä näin on kuitenkin parempi, sillä tämän porukan seuraava etsikkoaika on mielestäni vasta ensi kaudella, mikäli ylipäätään pysyy kasassa. Toinen selkeä ongelma on edustuksen ja B-porukkamme samanaikaiset pelit, jolloin kahden kentän kokoon saaminen on työn ja tuskan takana. Se on elämä tällaista pienseuroissa.

Stovreta cuppiin on lähdössä koko kova 01-pelureiden setti ja poika on tuonne ainoana 02-syntyneenä mukaan pyydetty. Ehkäpä siellä on sama tapa kuin edustuksellamme, että nuorin kerää pallot. Osa pojista on tuttu viimekauden C1SM-sarjasta (00-syntyneet), osaa vastaan on pelattu harkkamatseja 00-porukkamme kanssa, vaikka vuotta alempana pelaavatkin. Jos nyt oikein listauksesta ymmärsin, niin kaikki on ainakin Pohjolaleireillä olleita, joten odotettavissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

[sähläri12]

Pelasiko juniori siis C1 00 SM-sarjassa viime vuonna? Missä jengissä?

[huollettava]

Empä ole poitsun nimeä tai seuraa tässä viitsinyt mainostaa. Jos sen haluaa selvittää, niin tuskin kovinkaan kummoisia salapoliisitaitoja vaatii. En tosin usko, että on kovin tunnettu missään ikäluokassa, koska ei ole ikinä pelannut omanikäisissään, muutamia harvoja pelejä -01:ssä aluesarjaa ja noissa vanhemmissa ikäluokissa ei oikeastaan erotu kentällä kuin pienen kokonsa puolesta.

Joo, pelasi sekä C1SM, että BSM viimekaudella. B-pojissa huolittiin vain kahteen peliin, mutta teki pinnoja molemmissa pakin tontilta. Edelliskaudella pelasikin yli 20 peliä Beessä, mutta aluesarjaa/harkkapelejä/TFT. C1 pelasi pakkina alkukauden ja suurinpiirtein joulutauolta lähtien keskurina.

[sähläri12]

No sittenhän ollaan pelattu joskus vastakkain

[huollettava]

Taas on aikaa vierähtänyt ja salibandytapahtumia piisannut. Tossa kuukausi sitten poju kelpuutettiin ensimmäiseen edustusjoukkueen peliin (2.div), joka nyt sinällään oli muutenkin sellainen isät vastaan pojat peli sillä erotuksella, että nämä isät olivat myös urheilullisia. Edustuksemme on nuorentunut vuosi vuodelta, ja tänä vuonna ei taida enää 20 vuotta mennä rikki keski-iästä laskettuna, joten fyysinen pelaaminen on hieman hankalaa vanhoja liigajyriä vastaan. Pojan kohdalta peli sujui keskurin paikalla varsin mainiosti ja sai pelata ylivoimaa sekä pitää pelipaikkansa/-aikansa myös kolmannen erän kahteen ketjuun siirtymisessä. Yksi ylärima ja pari mainiota passia tyhjiin takatolpalle ei vaan pisteiksi asti realisoituneet tällä kertaa. Pelimiehen kympillä poika oli päästä yksin läpi laidasta, jolloin ajettiin täydestä laukasta selästä lykkäämällä yli laidan ilman tietoakaan pallontavoittelusta. Vitosen tuosta vastustaja sai, eikä laidan takana onneksi ollut mitään äkkipysäyksen aiheuttavaa, joten poika pystyi jatkamaan pelin loppuun. Jälkiseurauksena tuli kivistäviä keskikropan lihaksia, mutta onneksi kaikki kivut poistuivat muutamassa päivässä. Pelin jälkeen tunnusti jännittäneensä melkoisesti ensimmäistä aikuisten peliään ja omaa pärjäämistään siellä.

Pari päivää sitten 14-vuotias pelasi ensimmäisen miesten maajoukkuepelinsä, tosin kyseessä oli edustuksemme ystävyysottelu Australian Riikan MM-kisoihin valmistautuvaa maajoukkuetta vastaan. Ennakkoasetelmissa Australian odotettiin olevan juokseva ja fyysinen porukka, jonka viisikkopelaaminen saattaisi olla parantunut aikaisemmista vuosista, koska muuan Petteri Nykky seisoisi tällä kertaa vaihtopenkin takana. Ja sitähän peli olikin ainakin kaksi ensimmäistä erää. 14-2 (3-1, 4-0, 7-1) edustuksemme hyväksi päättynyt peli oli alkuun paljon numeroita tasaisempi, mutta aussien surkeat viimeistelyt ja kotijoukkueen maalivahdin unelmapeli tekivät eroa tulostaululle. Vasta kolmannessa erässä kotijoukkue nosti karvan päätylaitaan asti ja selvästi aussien jalka alkoi jo painaa, joten kolmas erä oli lähinnä yhtäpäätyä. Pojan peli oli nautittavaa katsottavaa, varsinkin fyysinen peli aikamiehiä vastaan. Liike sekä kaksinkamppailujen voima ja voitontahto tulivat parhaiten esiin. Erikoisinta oli se, että ylivoimaisesti kentän nuorin oli samalla ylivoimaisesti kentän fyysisin pelaaja. Jopa itse Nykky joutui ottamaan pojan takia pari taka-askelta, kun pallontavoittelutilanteessa aussipelaaja joutui vaihtoaitioonsa tahtomattaan. Tilanteen lopuksi poika nosti pallon verkon perukoille. En tiedä johtuiko tästä vai ärsyyntyivätkö lopullisesti pojan ylivoimapelaamisesta maalin edessä, mutta pääsi vastustajan silmätikuksi ja ajeltiin poikittaisella sekä tönittiin selästä aina kun mahdollista. Laidan vieressä koetettiin ajella selästä rumasti aussien aitioon, mutta jo toisen kerran aussipelaaja sai keräillä kamppeitaan laidan takaa. Ennen peliä painotin pojalle fyysisen pelin tärkeyttä tällaista joukkuetta vastaan, koska loukkaantumisriski on korkea, mikäli vain toinen osapuoli tulee tilanteisiin kovaa. Noissa Been divaripeleissä pystyy hämmentämään vastustajaa kovalla pelityylillään iästään huolimatta, mutta aikuisjoukkuetta vastaan ajattelin pojan korkeintaan pystyvän suojelemaan itseään pahimmilta kolhuilta.

SM-karsintojen pettymyksen jälkeen pojan (ja koko 00-joukkueen) motivaatio oli hetken selvästi alentunut, mutta syksyn mittaan tulleet onnistumiset ja näytönpaikat ovat saaneet tekemisen takaisin normaalille tasolleen. Edustuksesta peliajan saaminen on vaikeaa, koska siellä on neljä hyvää keskuria jo ennestään. Lisäksi poika saa peliaikaa riittävästi muualtakin, kun taas noille neljälle edustus on ainoa mahdollisuus seurassamme. No mikään kiire ei ole mihinkään ja itse pidän tällä erää tärkeämpänä noita Been pelejä, koska siellä poika saa pelata mielinmäärin ja opetella vastuun kantamista.

[dexemo]

คลิปหลุด

[huollettava]

Vuosi 2016 vetelee viimeisiä hetkiään ja Storvreta cuppikin on jo ohi. Kultaa ja kunniaa ei tullut, vaan P01S A-välieräottelussa Linköping oli parempi 2-1, eli matka katkesi sijoille 3-4. Pronssiotteluita tuolla ei pelattu. Kuusi pelattua ottelua ja 14 tehtyä sekä 7 päästettyä kertonee maalinteon vaikeudesta ja toisaalta rautaisesta puolustuksesta. Vaikka joukkueessa oli Suomen 01-syntyneiden parhaimmistoa, niin hyökkäyspeliä on vaikea pelata onnistuneesti, kun ei ole tietoa mitä se ketjukaveri tekee seuraavaksi. Puolustamisessa näitä pelaajien välisiä kemioita ei niinkään tarvita, vaan kaikki tietää mitä tehdä seuraavaksi. Siksi puolustus oli esimerkillistä ja kun maalissa pelasi kaksi varmaa veräjänvartijaa, niin omissa kolisi harvoin.

Ruotsalaisten joukkueiden tasosta en osaa sanoa oikeastaan mitään, enkä etukäteen tuntenut omasta joukkueestakaan kuin muutaman pelimiehen, kun en ole paljoa 01-ikäluokkaa koskaan seurannut. Ennen pelien alkua olin varma että pojan rämäpäinen pelityyli johtaa useasti jäähypenkille, mutta yllätyksekseni kova peli sallittiin. Poika pelasi kuudesta ottelusta viisi pakkina ja yhden keskurina. Miinusmerkintöjä tuli koko turnauksessa yksi ja plussia kymmenkunta neljästätoista mahdollisesta. Ei tehnyt yhtään maalia, mutta antoi neljä syöttöä, neljä "kakkossyöttöä" sekä yhden karvauksestaan maalin edustalle pomponneen pallon, josta ketjukaverit pistivät pussiin. Oli siis mukana lähes kaikissa joukkueen maaleissa, muttei tehnyt yhtään. Turnauksen aikana taisi vetää vain kolme kertaa maalia kohti, joista yksi ylärimaan vaikeasta asennosta. Selvästi oli valinnut sarjapeleistä poikkeavan taktiikan ja teki tilaa muiden maalipaikoille.

Puolustajana ei ole pelannut varmaan kymmeneen kuukauteen kertaakaan, mutta oli äärimmäisen varma pallottomana. Pallollisena oli alkuun suuria vaikeuksia pallon pomppimisen kanssa ja sanoi vaihtaneensa löystyneen lavan uuteen kesken turnauksen. Uudella lavalla pallokontrolli palasi, mutta vedoista hukkui tarkkuus. Ehkä siksi ei pahemmin laukonut. Kuten jo totesin, en pahemmin tuntenut Ruotsalaisia pelimiehiä, mutta sieltä erottui muutamasta joukkueesta tähtiä, jotka ovat selkeesti tottuneet tekemään kentällä mitä lystäävät. Poika otti aina tällaiset kaverit silmätikukseen ja antoi kavereille melkoisen yllätyksen paikoissa, jossa luulivat olevansa turvassa pallollisina. Eivät selvästikkään olleet tottuneet tilan ja ajan vähyyteen.

Hyvää ja maalirikasta Uutta Vuotta 2017!!!

[huollettava]

Storvretasta palattuaan poika kertoi haluavansa mennä läheiseen C1SM-joukkueeseen rinnakkaisedustuksella pelaamaan kevään pelejä, kun sitä oli sinne hyvin menneen turnauksen yhteydessä pyydetty. Asioita selvitettiin ja kävi ilmi, että kyseiseen joukkueeseen siirto vaatisi kahden viikon karenssin omista Been peleistä, eikä poika ollut siihen valmis, koska se olisi automaattisesti merkinnyt vähintään yhden oman B-porukan pelin väliin jättämistä. Been divaripelit on kuitenkin melkoisesti C1SM pelejä vaativampia, eikä se myöskään olisi reilua omaa joukkuetta kohtaan, jossa on pelannut 4v. asti, että kesken kauden jättäisi pelin väliin omien mielitekojen vuoksi. Niinpä ehdotin, että mitä jos menisi pelaamaan C2SM porukkaan. Koska omassa seurassa ei 02-ikäisten joukkuetta ole, niin karenssi on vain viikon pituinen, eikä yhtään Been peliä joutuisi sen vuoksi jättämään väliin. Nyt on käynyt yksissä treeneissä ensin tutustumassa joukkueeseen ja sittemmin pelannut kaksi ottelua sarjassa. Vaikeannäköistähän tuo pelaaminen vieraiden ketjukaverien kanssa on ollut ja punaisena lankana onkin pelata keskurin paikkaa erittäin puolustusvoittoisesti ainakin näin aluksi ja keskittyä ohjaamaan viisikkopuolustusta omalla alueella. Omien pisteiden sijasta on keskityttävä vastustajan pisteiden vähentämiseen ja siinä on kyllä onnistunutkin hyvin. Ehkä jonkin ajan päästä voi olla paremmin avuksi hyökkäyspäässäkin, mutta se vie väkisinkin jokusen pelin aikaa, varsinkin kun C2-treeneissä emme ennätä käymään.

Jo ensimmäisessä keskustelussa C2-joukkueen valkun kanssa ilmaisin huoleni pojan todennäköisestä jäähyherkkyydestä peleissä. Eikä huoleni ollut mitenkään turhaa. Kentän reunalta katsottuna pojan pelistä näkee selvästi, että varoo ottamasta kovia kontakteja edes puhtaissa olkapää-olkapää tilanteissa, mutta aina sekään ei vaan riitä. Ei tuomarit voi mitenkään tietää, kuinka paljon kovempaan peliin poika on tottunut jo vuosia sitten. Kyllä C2-sarjassa jo osa pelaajista kykenee ns. fyysiseen peliin, mutta tilanteen sattuessa on pojan mahdoton tietää etukäteen, kuka vääntää vastaan ja kuka ei. Kun kohdalle sattuu kaveri, joka ei väännä yhtään, niin penkki kutsuu...

Beessä on vielä hiuksenhieno mahdollisuus jatkoon, toki ei enää omissa käsissä. Joukkueessa meneillään olevan päävalmentajavaihdoksen myötä treeneihin on tullut selvä vaatimustason nousu ja taktista harjoittelua selvästi lisää. Myös rangaistukset kaikenlaisesta turaamisesta on nousseet melkoisesti ja jopa tähtipelaajia penkitetään tarpeen vaatiessa. Asennekorjauksen seurauksena vimmeaikaiset pelit on menneet varsin mukavasti ja päästy jopa yllättämään divarisarjan kärkiporukoita. Ehkä vire tulee jatkopelien kannalta liian myöhään, mutta tulevaa kautta ajatellen se lupaa varsin hyvää.

C2SM jatkopelit on myös mahdolliset, mutta ei mitenkään varmat. Sääli ettei joka peliin päästä päällekkäisyyksien vuoksi mukaan, mutta uskon kuitenkin joukkueen taistelevan himoitun jatkopaikan itselleen. Taitava ja kurinalainen porukka, mutta aika kapealla rosterilla joutuu pelaamaan. Pistesaldo olisi varmasti aivan toisenlainen, mikäli parhaan pään kaverit olisivat saaneet pelata terveinä koko kauden.

Edarin 2div. jatkopaikka meni tossa männäviikonloppuna, mutta sieltä ei poika ole peliaikaa saanutkaan sitten viime joulukuun alun. Hyviä keskureita on nyt vain liikaa tarjolla, jotta juniorin sinne huolisivat säheltämään. Pakkina mahtuisi omasta mielestäni hyvinkin kokoonpanoon, mutta eipä tässä ole mikään kiire mihinkään. Kakkosdivaripelejä ehtii kyllä halutessaan pelata vielä paljon.

[huollettava]

16-17 kausi on ohi ja uusi kausi jo pitkällä kesätreenien muodossa. Pelit loppuivat mennäkaudella lyhyeen kaikissa joukkueissa ja poika aloitti uuteen kauteen valmistumisen ilman minkäänlaista hengähdystaukoa. Hiekkamontun seinämät on tulleet tutuiksi ja treenimääriä sekä eritoten treenien rasittavuusastetta on nostettu entisestä. Nykyinen noin 28-32h/viikko treenimärä alkaa olemaan maksimi tuntien puolesta (kaksi lepopäivää per viikko), mutta rasittavuudessa on vielä tästä eteenpäinkin mahdollisuus kiristää rutkasti. Huomenna on lepopäivä ja silloin on tarkoituksena mennä ajamaan karttinkia ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kilpailuissa tuskin tullaan käymään kertaakaan, koska salibandy vie jo niin ison osan pojan ajasta.

Poika kävi myös koettamassa tasoaan ASM-joukkueen tryouteissa, eikä tuo kentän laidalta katsottuna pöllömmin mennyt, ainakaan nyt näin hieman puolueellisten lasien läpi katsottuna. Ainahan tuo on tykännyt pelata kovaa, mutta yllätyksekseni oli myös tuossa porukassa sieltä fyysisimmästä päästä. Valmentajat olivat selvästi tyytyväisiä pojan temmeltämiseen, koska hyväksyivät sisään joukkueeseen. Vaan koska tuossa joukkueessa pelaaminen tarkoittaisi meille noin kahden tunnin ajomatkoja per treenikerta, niin kohteliaasti kieltäydyimme tarjouksesta. Pojalla on kuitenkin vielä ysiluokka koulua käytävänä, ennen kuin toisen asteen koulutus antaa mahdollisuuden muuttaa paikkakuntaa suhteellisen kivuttomasti. Tuleva kausi on tarkoitus pelata kotiseuran B-pojissa ja yllättyisin kovasti, jos eivät SM-sarjaan tänä vuonna selviäisi. Ainahan karsinnat on raaka tapahtuma, eikä siellä epäonnistuminen ole hyvällekkään porukalle mahdottomuus. Lisäksi kapea rosterimme on kovin herkkä flunssa-aalloille, jotka jylläävät aina tuohon aikaan, koulujen juuri alettua. Pojalle on luvattu reilusti peliaikaa myös edustuksessamme, mutta pääpaino pidetään Been touhuissa, koska se on kuitenkin täynnä tavoitteellisia nuoriamiehiä ja samanhenkisyys tekemisessä on selvästi tärkeää pojalle.

Joukkueen kesätreenit on hyvässä vauhdissa ja ensi kertaa tällä joukkueella on valmentaja, jolla on aikaisempaa kokemusta ihan pääsarjatasolta asti. Muutenkin mukaan on saatu kokeneita apu-/fysiikkavalmentajia enemmän kuin tarpeeksi, joten tässä vaiheessa pitää olla näin pienen seuran tarjoamiin puitteisiin kovin tyytyväinen. Aika sitten näyttää saatavan hyödyn pelaajakehitykselle.

Uusi Maajoukkuetie-konseptikin tuli koettua ja peleistä selvästi näki, että vaikka pojalla ei pehmeitä käsiä luontaisesti olekkaan, niin paljon on pallotaito kohentunut omatoimitreenaamisen seurauksena viime vuodesta. Fysiikkaa leirillä testattiin monipuolisesti ja hienointa on, että tulokset on koska tahansa kaivettavissa esiin MyEerikkilä-sivuilta, plus että tulevatkin testit tallentuvat samaan paikkaan ja vertautuvat automaattisesti vanhoihin tuloksiin. Huonoin puoli oli, että pojan United-joukkue ei oikein saanut leirillä vastusta, vaikka vastassa oli kevään SM1, SM2 ja SM4 FBA-joukkueina. Maaliero oli kolmesta pelistä jotain 30-3, joten toivottavasti tuohon keksitään joku ratkaisu tulevaisuudessa. Kaikille osapuolille olisi järkevämpää, että pelit olisivat mahdollisimman tiukkoja vääntöjä.

Harjoittelukenttäkin sai päivitystä tollaisen tennispallolle tarkoitetun syöttökoneen muodossa. Pienellä modaamisella siitä saatiin säbäpallolle sopiva ja teho on ihan riittävä tähän tilaan. Ihan leluhan tuo on ja halpakin vielä, mutta ajaa asiansa pojan treenaamisessa ja antaa hieman vaihtelua yksinäiseen puurtamiseen.






Tähän onkin hyvä lopettaa jorinani pojan salibändytouhuista ja sivuraiteille jääneestä harjoittelukentän rakentamisesta.

Runsasmaalisia elämyksiä kaikille lukijoille salibandyn parissa!!!