Harjoittelukentän rakentaminen

[huollettava]

Pojan ensimmäinen B-poikien sarjapeli oli ja meni. Kutsu peleihin tuli edellisenä iltana, syynä pelaajapula. Eipä kutsusta oikein kieltäytyäkkään voinut, vaikka vanhimmat vastustajat olivat 5,5 vuotta pojua vanhempia, joten täytyy myöntää olleeni hieman huolissaan pojan pärjäämisen ja loukkaantumisvaaran kanssa. Ensimmäisessä vaihdossa pojan jännittyneisyys oli käsin kosketeltavissa, mutta siitä eteenpäin peli kulki oikein mallikkaasti, eikä pelillisiä virheitä tullut - toki pelasi myös paljon lyhyillä kosketuksilla virheitä välttääkseen. Noin kymmenestä kulmakahinastaan voitti puolet ja pelasi yhden kovan olka-olkaa-vasten pallontavoittelun "tasan". Karvasi vastustajan maalin takaa pallon kahden pakin välistä ja syötti tekopaikkaan, tosin tuloksetta. Pääsi myös kerran hyvälle vedolle, mutta se meni harmittavasti jonkin verran riman yli. Peliaikaa tuli todella reilusti, vaikka pelasikin ns. jarrukentässä. Onneksi pelin molemmat joukkueet olivat taidokkaita ja turha mailaanhakkaaminen ja selästä ajelu loisti poissaolollaan. Kerran poika ajettiin keskialueella selästä pariin kuperkeikkaan, mutta se oli ennemminkin seurausta pojan pallonsuojaamisesta ja vastustajan 30cm pidemmästä ruodosta ja nopeammasta jalasta, kuin tahallisuudesta, vaikka siitä vapari saatiinkin.

Jos tuo nyt jotenkin pelistä erottautui, niin kättelyjen jälkeen ainakin vastustajan pelaajat olivat kyselleet, että kuka tuo pieni poika on? Empä usko B:ssä pojalle paljoa tarvetta olevan kuluvalla kaudella, vaikka hyvää palautetta pelistään saikin sekä valmennukselta, että pelikavereiltaan. Se sellanen viimeinen räväkkyys pelaamiseen tulee vasta sitten aikanaan äänenmurroksen myötä ja noissa B:n peleissä ei vaan voi antaa tasoitusta millään osa-alueella. No, poika oli ainakin tyytyväinen "kun ei mokannut" ja meni omalle harjoittelukentälle lätkimään vielä pariksi tunniksi kotiutumisemme jälkeen.

[huollettava]

Joukkueen treeneistä joulutauko, mutta pojan toisessa kädessä yksi ja toisessa kolme sormea teipattuna omatoimisissa tulleiden rakkojen vuoksi. Aika onnettomia nuo vedot on kaikesta harjoittelusta huolimatta, toki osuutensa on suoralla ja pehmeällä lavalla, jota poika ei suostu vaihtamaan. Tänään lepopäivä, mutta huomenna treenit jatkuu taas. Viikonloppuna säbäleirille ja sitten onkin aika vaihtaa vuotta.

Rauhallista Joulua ja maalirikasta Uutta Vuotta kaikille!

[huollettava]

Kurjaa kun sisko vie kuin pässiä narussa...

[huollettava]

Noin 2500 vetoa suoraa syötöstä isolla hallilla, 11 tuntia pelkkää fysiikkaa, neljä päivää säbäleiriä ja reilut parikymmentä tuntia omalla hallilla/jäällä pallon/kiekon hakkaamista on pojun saldo tästä joulutauosta. Täytyy myöntää vetojen parantuneen sekä nopeuden, että tarkkuuden suhteen rajusti viime päivien aikana. Kämmenet on rakoilla ja aika pahassa kunnossa, mutta lähti kuitenkin viettämään pakollista lepopäiväänsä isolle kirkolle mailan ja luistinten kanssa, joten ei ne kädet tunnu menoa kuitenkaan pahemmin häiritsevän. Mitään varsinaista mittausta fysiikan/kunnon nykyisestä tilasta ei pidetty, mutta viimeistään B-poikien treeneissä se kyllä näkyy heti ilman testejäkin. Tuolla pojan on aina pistettävä parastaan ja siltikin jää joka osa-alueelle vielä reilusti parantamisen varaa.

[huollettava]

Taas on kuukausi vierähtänyt ja kevään kovat pelit lähenee, tai ainakin toistaiseksi näyttää vielä siltä, että mahdollisuudet jatkoon niin 00- kuin B-pojissakin ovat hyvinkin todellisia. Pojan oma peli on selvästi noussut uudelle tasolle, niin pelikavereiden, kentän reunalta seuraavien kuin valmentajienkin kommenttien saattelemana. Itse uskoisin ilmiön olevan seurausta itseluottamuksen kasvusta, joka taas johtuu B-poikien peleillä tulleista onnistumisista ja valmentajan antamasta luottamuksesta täysien peliminuuttien muodossa myös jatkoon pääsyssä tärkeiden otteluiden osalta. Oikeastaan mikään muu ominaisuus ei ehdi kehittyä näin nopeasti, vaikka treenaisi kuinka kovaa/paljon tahansa. Mukana on myös hyvää tuuria, koska vielä toistaiseksi ei ole poikaa tarvinnut kantaa kentältä pois tai edes pahemmin paikkailla kontaktien jäljiltä. Jos ensimmäinen B:n peli olikin lähinnä sellaista virheiden välttelyä, niin viimeiset pelit ovat olleet enemmänkin tilanteita rakentavaa, jonka voi jo laskea positiivisen puolelle viisikkopelaamisessa koko joukkuetta ajatellen. Ei todellakaan ole mikään kentän tähti - kaukana siitä, mutta nyt muutkin ovat jo huomanneet että pystyy hoitamaan tiluksensa myös kiperissä tilanteissa.

Poju kertoi vuoden vaihteen jälkeen haluavansa käydä koettamassa jääkiekkoa, joten järjestelin siihen mahdollisuuden omanikäiseen (-02) AAA-tason porukan treeneihin. Kovasti tuo hommasta tykkäsi ja kaukalon reunalta katsottuna suoriutui varsin mallikkaasti koettelemuksesta, itseasiassa paljon paremmin kuin odotin. Luistelutekniikassa oli tietenkin pahiten jäljessä, nopeudessa ei ehkä niinkään. Poika itse ajatteli kärjen saavuttamisen vaativan sellaisen puolen vuoden kovan harjoittelun, häntäpään tasolla oli jo nyt. Valmennuksesta kehotettiin lopettamaan "se turha neitipallon hakkaaminen" ja aloittamaan kunnon raavaitten miesten harrastus...

[Timpsi]

Valmennuksesta kehotettiin lopettamaan "se turha neitipallon hakkaaminen" ja aloittamaan kunnon raavaitten miesten harrastus...

Kyllä on ihailtavan avarakatseinen asenneilmasto lätkätoimijoiden puolella, fy fan.

[huollettava]

Pistin tuohon kirjoitukseeni hymiön loppuun, koska kiekkovalmentaja myös sanoi kommenttinsa hymyssä suin. Itse asiassa poika otettiin kiekkoporukkaan hienosti mukaan niin valmennuksen, toimihenkilöiden kuin pelaajienkin puolelta, vaikka sähläri onkin. Ei mitään valittamista tuossa kokemuksessa. Treenien jälkeen poika sanoi homman olevan oikein kivaa, mutta vaativan tosissaan otettuna sellaisen panostuksen, että B-poikien treenit ja sitä myöden pelit olisi jätettävä kalenterista pois. Tuohon ei ollut valmis ryhtymään, joten kumilätyn hakkaaminen saa jäädä. Vuoden päästä tuonne on ihan turha enää yrittää mukaan, kun luistelutaitoero vain kasvaa entisestään.

[huollettava]

Kevät etenee ja pelit vähenee. 00-joukkue selvisi playoff-karsintoihin asti, mutta siellä tie nousi pystyyn. Kaikki kunnia vastustajalle, mutta kyllä peli hävittiin korvien välissä pahiten. Liekö ylilatausta vai mitä, mutta kyllä tällaisissa ratkaisupeleissä pitäisi pysyä rangaistusboksista poissa. Varsinkin, kun olimme vielä se fyysisempi ja hallitsevampi joukkue kentällä. No ainakin pojat saivat huomata olevansa SM-tasoinen porukka taidoiltaan ja fyysisyydeltään. Ehkä mentaalipuolta pitäisi vielä hioa ja AV-pelaamista...

B-pojissa kävi myöskin köpelösti ja jäivät täpärästi playoff-karsinnoista. Ennen tuota playoff-karsintaviikonloppua pelasivat harkkapelin toisen alueen jatkoon päässyttä joukkuetta vastaan, ja täytyy sanoa erojen olevan melkoisia alueiden kesken. Omasta joukkueesta puuttui pistepörssin neljän kärki ja yksi parhaista pakeista, sekä kolmosen oikeaa laitaa pelasi 97-syntynyt, joka pelasi ensimmäistä peliään ikinä sarjajoukkueessa. Oma poitsu pelasi myös ja tuo on kyllä laskettava B-ikäisissä vastustajan eduksi. Tuollakin porukalla voitto saatiin raastettua, vaikka välillä tasaista olikin. Pelin jälkeen poikaa oli luultu 99-ikäiseksi ja vastustajan valkkukin oli käväissyt pojasta kysymässä, kun kerran ainoana kentällä suojalasit päässä pelasi. Oli kuulemma silmät laajentuneet, kun kuuli pojan olevan 02-syntynyt. Hyvä peli oli kyllä koko joukkueelta ja tähtien puuttuminen sai kaikki yrittämään parastaan.

01-joukkueen pelit vielä jatkuu, mutta jatko ei ole enää omissa käsissä sielläkään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

00-joukkueen tekemisessä puolentoista viikon tauko, mutta kyllä tuossa viikonloppuna jo aloitetaan pojan kanssa peruskuntokausi ensi kauden koitoksia varten. Herkistelyt saa nyt jäädä hetkeksi aikaa.

[huollettava]

Ja kävihän siinä niin, että myös -01 pojat tippuivat jatkosta. Siihen loppuivat sarjapelit tältä keväältä, mutta rantapalloja ei ihan vielä kaiveta esiin: Paljon on ohjelmaa jäljellä harkkapelien ja turnausten muodossa kaikissa kolmessa joukkueessa, joten reikäpallo saakoon vielä kyytiä. On TFT:tä, HFT:tä ja Tallinnaa, harkkapelejä SM-porukoita vastaan ja yksi A-poikien pelikin on ilmoitettu pojulle pelattavaksi. Siihen perään Pro Camp'iä ja talenttileiriä kesäkuussa. Tarkoitus on kesänmittaan ajaa myös jokunen kartingin SM-osakilpailu, mutta kyllä tänä kesänä tuossa harrastuksessa annetaan jo hieman liikaa tasoitusta muille, kun harjoitusmäärät jäävät lähes olemattomiksi sählytoiminnan mennessä päällekkäisyyksissä aina edelle. Kiva isä-poika-harrastus tuo on ollut meille, mutta jo viime kesänä huomattiin kellotaulussa olevan liian vähän numeroita kahden aikaa vievän harrastuksen läpiviemiseen kunnialla. Säbä on pojalle aina ollut ykkönen, joten neppisauton ohjastaminen saa nyt jäädä suosiolla taka-alalle.

[huollettava]

Kevät saa kaiken kasvamaan, näemmä myös pojan. 28 päivää ja 2,2 senttiä on viimeisen mittauksen tulos. Eilisessä B-poikien harkkapelissä ei ollutkaan enää lyhyin joukkueen pelaajista, tai no ainakaan ei ollut selvästi lyhyin. On valitellut hieman pallonhallinnan vaikeuksista viime viikkoina, mutta eipä tuo mikään ihme ole jos kasvaa melkein millin päivässä. Minkäänlaisia kasvuun liittyviä kipuja ei ole kuitenkaan ilmennyt.

Tänään päästiin ekaa kertaa treenaamaan ylämäkijuoksua lumien tulon jälkeen, kun hiekkakuopalta vihdoinkin suli valkoinen pois. Heti ekassa varovaisemmin otetussa vedossa poju jäi viime vuoden ennätyksestään vain kaksi kymmenystä, joten ehkä nuo askeleetkin ovat pidentyneet. Ennätys parani lopulta kokonaista 12% ja kaikki muut vedotkin olivat selvästi viime loppusyksyn ennätystä nopeampia. Tässä on lähiviikkoina aika monta harkkapeliä/turnauspeliä tiedossa B-poikien kanssa, eikä nollanollakaan lepää laakereillaan, joten hiekkakuopalla ei ihan vielä päästä ahkeroimaan tosissaan, mutta veikkaisin ennätyksen paranevan entisestään, kunhan saadaan muutamat ylämäkitreenit alle ja lihaksisto tottumaan taas ihan erilaiseen treenimuotoon.

[joolplox]

Mihinkään muuhun nyt sen enempää kantaa ottamatta, niin sanon ihan suoraan, että tuonlaisessa treenaamisessa ei ole yhtään mitään järkeä. Määrällisesti liikaa, monotonisesti ja toistavasti liikaa, ei kausitusta, hermostoa turhaan rasittavia harjoituksia (esimerkkinä nyt kaikki mäkijuoksut voitaisiin unohtaa ihan suosiolla, mutta tämä nyt on vain minun mielipiteeni). Myöskään rautojen kanssa harjoittelu ei mielestäni kuulu tuon ikäiselle. Mahdollinen saavutettava hyöty on tuossa iässä todella pieni, mutta riskit huomattavasti suuremmat. Tuosta harjoittelusta nyt on seurauksena ylirasitustila jossain vaiheessa kautta. Ylikuntoa nyt mahdollisesti jossain vaiheessa, mutta siihen nyt on kohtuullisen vaikeaa itsensä saada. Esimerkkinä nyt, mikäli kesä-alkusyksy treenataan liian paljon, seuraa yleensä laskut talvelle/alkukeväälle.

[huollettava]

Nämä harjoitusasiat ovat jatkuvia akateemikkojen kädenväännön kohteita. Me treenataan nyt näin, kun ei paremmasta tiedetä. Poika nyt tietenkin haluaa tulla maailman parhaimmaksi säbänpelaajaksi, mikä on minusta ihan normaali ajatus 12-vuotiaalle. Itse olen onnellinen, kun saan pidettyä mukelot poissa pleikkarin äärestä. Paljon me treenataan enimmäkseen siksi, että poika ei anna hetkenkään rauhaa. Jonkinlainen treenaamisen ADHD siis, enkä nyt voi sanoa olevani mitenkään yllättynyt nuoruuteni tai oman sukuni urheiluinnokkuuden huomioiden. Onneksi koulussa kaikki sujuu varsin mallikkaasti, eikä ylivilkkaus liity siihen puoleen. Huomenna pelaa ensimmäisen A-poikien pelinsä, joten jotain on kuitenkin tehty edes sitä oikeaa treenitapaa hämärästi sivuten, kun valmentaja pojan tuonne antaa mennä. Tuskin antaisi, jos pelkäisi pojan jäävän jyrän alle. B-poikien pelejä on nyt reilu kymmenen pelattuna, enkä enää stressaa pojan pärjäämisen kanssa siellä: Menee tilanteisiin kuin heikkopäinen, mutta yllättävän monta kertaa tulee pallon kanssa niistä pois ja omin jaloin. Ehkä se loukkaantumisen hetki vielä koittaa, mutta niin niitä näyttää tulevan ihan omanikäisissä pelaaville ja ihan mitättömän näköisistä tilanteista.

Ylikuntoon olen itseni aikoinaan saanut pariinkin otteeseen, joten toivoisin jo oppineeni sen välttämään edes pojan kohdalla. Aika näyttää. Esimerkkejä väärästä, ylikuntoon johtaneesta treenaamisesta on tässä lähipiirissä ihan riittävästi kuluneenkin vuoden ajalta.

Kausituksesta puheenollen, syvien lihasten treenikausi on avattu...

[joolplox]

Jatkan vielä sen verran tuosta kausituksesta, ja yleensäkin, että kestävyys on voiman vihollinen. Vrt. mäkijuoksut ja punttitreeni. Tämä treenaamiskuvio on kyllä salibandyssa ihan liigatasoakin myöden ihan naurettavan huonolla tolalla. On ammattivalmentajatutkintoja, erityisvalmennustutkintoa ja sitä ja tätä. Sitten tuolla vedetään kesällä 5 kg levypainot käsissä kuntopiiriä ja mäkijuoksua. Tuosta punttitreenistä nyt sen verran, että voimasta ei ole haittaa, se on ihan se perusominaisuus. Lajitreenillä se voimapotentiaali pitäisi sit saada realisoitua. Suosittelen kausittamaan harjoittelua jo ihan senkin takia, että tulos on yleisesti parempi, kun keskitytään johonkin kunnolla, eikä tehdä kaikkea sekaisin.

[huollettava]

Tottahan tuo, mutta täytyy muistaa pojan olevan 12v. Juuri tämä on syy, että teemme vielä kaikkea sekaisin ja itseasiassa koetamme välttää lajitreeniä/lajin omaista treeniä aina kun se on mahdollista. Tässä on vielä pitkä aika kehittyä pelaajana ja ehtiä kehittämään lajikohtaista fysiikkaa murrosiän alettua/ehdittyä pidemmälle, mikäli intoa vielä tuossa kohtaa lajiin riittää. Lisäksi kolmessa joukkueessa pelaaminen antaa lajikohtaista yllinkyllin, varsinkin kun joutuu nuorimpana aina yrittämään tosissaan. Ylirasitus ja paikkojen kipeytyminen on tällaisilla treenimäärillä melko varmaa, jos samat lihasryhmät rasittuvat päivästä toiseen.

Tänään oli ensimmäinen A-poikien peli, eikä tuosta juuri mitään negatiivista mieleen jäänyt. Jalka nyt saisi olla tietysti nopeampi ja syötöt kovempia tuossa seurassa. Joitain pieniä merkkausvirheitä tuli alkuun, kun uusien pelikavereiden kanssa kesti hetken päästä samalle aaltopituudelle. Onneksi miinusmerkintää ei noista kuitenkaan sarakkeeseen tullut. Kulmissa antoi vastustajan isoille pojille itsetutkistelun aihetta pariin otteeseen ja pystyi järjestään voittamaan kaksinkamppailut omalle joukkueelle. Kahdella kentällisellä peliaikaa tuli riittävästi varsinkin kun vielä peli ailahteli kentän päästä päähän. Kahden tasaisen erän jälkeen vastustajan jalka alkoi selvästi painaa ja kolmannen erän rynnistyksellä voitto saatiin väännettyä kotiintuliaisiksi. B-ikäisiin verrattuna vastustajan fyysisyys oli odotetusti kovempaa ja kaverit isompia, mutta eipä tuo näyttänyt menoa haittaavan. Itsesuojeluvaisto ei selvästikkään ole kehityksen kärkenä.

[leksa]

Komea on kyllä reenipaikka. Tuollaseen kun pääsis itekkin aina lätkimään.

Oma kysymys menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta onko ideoita, mitä kannaittaisi laittaa autotallin betonilattian päälle vetoalustaksi? Tuntui turhan kovalta kun siinä pidin viime kesänä vaneria ja vahakangasta. Pitäisi keksiä joku ratkaisu max. n. 2x3m alueelle, mikä olisi helposti liikutettavissa ja mielellään halpa. Onko tässä projektissa käytetty jotain tuon lattian ja maton välissä?