Onko tosta pyöräilystä mtn. apua salibandyyn?

No hapenottokykyhä siinä kehittyy niinku vaikka lenkkeilyssä. Kai sen vois tulkita jonki sortin hyödyks...

Itselläni se ei ole ainakaan kuntoa kohentanut, mutta reisiin tulee kyllä voimaa, ja se luulisi auttavan kiihdyttämiseen/nopeisiin liikkeisiin edestakas (vaikutukset heitetty aika mutu-tuntumalla, mutta tällanen fiilis on itelleni jäänyt).

Tuohan on kiinni lenkkien pituudesta. 1,5 tunnin lenkkiä sopivalla sykealueella 3-4 kertaa viikossa esim. vaikuttaa kuntoon jo paljonkin.

Sopiva sykealue taas riippuu tämän hetken todellisesta kunnosta, ei "musta tuntuu, että mulla on ihan ok peruskunto kun jaksan juosta matkan X aikaan Y"

Kuten make sanoi, tarpeeksi pitkät pyörälenkit sopivalla sykealueella kyllä parantavat kuntoa ja sitä kautta pelisuoritusta (huomaa tarpeeksi pitkät; parin kilometrin koulu- tai työmatka ei kuntoa näkyvästi paranna, ellei aloitustaso ole ihan nollaa).

Jos pyöräilyllä meinaa kuntoaan parantaa kannattaa kuitenkin olla tarkkana miten sen tekee. Pitkät pyöräilymatkat raskailla vaihteilla tuppaa aiheuttamaan ns. raskaat jalat, eli jalat tottuvat poljinten liikerataan ja painavat liikkeessä luonnostaan alaspäin. Pyöräilyssä tämä on vain hyvä asia, mutta koska jalat pyrkivät samaan myös juostessa (eteenpäinvievän liikeradan sijaan), juoksu voi muuttua polkevaksi ja hidastua. Lenkit mieluiten siis suht. kevyillä vaihteilla.

Itse muutenkin suosisin myös peruskunnon kohottamiseen mahdollisimman lajinomaisia harjoitteita, siis pidän juoksua parhaana vaihtoehtona palloilijoille. Jos kuitenkin haluaa vaihtelua, voi juoksua ja vaikka pyöräilyä/rullaluistelua tms tehdä vuorotellen, kuitenkin siten että ei kokonaan luovu juoksemisesta (tekniikka pysyy kasassa).

Mutta varsinkin jos reitti on mäkistä niin sehän on loistava intervalli-harjoitus? Ainakin tuntuu siltä mutta en oo varma.

Ja kaikki liikuntahan on hyödyks, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.

Pakko tarttua tähän: ei pidä paikkaansa, ainakaan jos haluaa erityisesti menestyä juuri tietyssä lajissa.

Toki yleinen urheilullisuus on hyvästä, mutta lajien erilaiset vaatimukset ja tekniikat pakottavat kehittämään tiettyjä ominaisuuksia toisten hinnalla. Karkea esimerkki: kuulantyöntäjä ja maratoonari treenaavat molemmat tavalla, joka parhaiten auttaa huipputulosten saavuttamista. Maratoonari ei missään tapauksessa halua samanlaista räjähtävyyttä ja lihasmassaa kuin työntäjä, eikä kuulamies hyödy pienen ja siron juoksijan hapenottokyvystä ja kestävyydestä jos ne saavutetaan räjähtävyyden ja voiman kustannuksella.

Säbässä sama juttu: hyvän pelaajan ominaisuuksia ovat räjähtävyys, vauhtikestävyys ja "herkät" kädet vahvistettuna oikeilla lajitekniikoilla sekä pelisilmällä. Vääränlainen (pitkä ja hidas) juoksuharjoittelu tuhoaa räjähtävyyttä, vääränlainen saliharjoittelu kestävyyttä sekä käsiä ja suhteessa liiallinen peli erilaisella perustekniikalla (esim. lätkämaila) vääristää "oikeaa" tekniikkaa (oletko ikinä ottanut säbämailaa käteen jäällä vietetyn iltapäivän jälkeen ja todennut kepin ihan oudon tuntuiseksi?).

Tähän voisi vielä lisätä juttua lihastasapainosta ja ylikunnosta mutta jätetään ny tähän. Liikunta on hieno ja kannattava juttu, mutta ei kilpaurheilussa tärkeää on oman erikoisalan hallitseminen, ja kaikki sitä mahdollisesti haittaava on pahasta.

Nyt menee jo asiat vähän sekaisin. Toinen puhuu liikunnan hyödyistä ja toinen tavoitteellisen treenamisen tuloksista kun puhutaan huippu-urheilusta.

Samalla tavalla se maratoonari voi käydä työntämässä kuulaa kavereiden kanssa ja kuulamörssäri pidemmällä lenkillä huvikseen ilman, että ura siitä kummemmin vaarantuu. Vaikka salibandyn pelaaja pelaisi kerran viikossa lätkää kavereiden kanssa, ei se tuhoa hänen mahdollista salibandy uraansa ja enempää käytännössä ei ehdi pelaamaankaan "vieraita" lajeja koska oman lajin treenit vie sitten muun vapaa-ajan.

Tätä tarkentelen siksi, ettei nyt joku riku-petteri keksi, ettei mitään muuta voi treenata kuin säbää jos aikoo lajissa huipulle.

Make puhuu asiaa. Jotain pari vuotta sitten Salibandylehdessä oli muutaman sivun pituinen juttu moniosaajista, jotka siis ovat pelanneet/pelaavat jotain muuta lajia.

Kaikki mailapelit edistävät toist mailapeliä, esim. vaikka jääkiekko parantaa pelisilmää, ja lusitelussahan saa enemmän voimaa pohkeisiin ja reisiin joka puolestaan lisää räjähtävyyttää ja auttaa kiihdyttämisessä.

Suinkaan en hakenut tätä "pelkästään säbää tai et menesty"-asennetta, jos joku näin ymmärsi niin pahoitteluni.

Viestiketjun kuitenkin koskiessa salibandyn treenivinkkejä hain kuitenkin sitä, että kaikki mahdollinen urheilu ei suinkaan automaattisesti paranna pelitaitoja ja -menestystä, vaan voi itse lajin kannalta osoittautua turhaksi tai jopa haitalliseksi pitkällä aikavälillä. Toki monipuolinen urheilu on hyvästä yleiselle terveydelle ja jaksamiselle, mutta jos haluaa parantaa juuri salibandytaitoja rajalliset fyysiset resurssit (viikossa ei voi treenata enempää kuin määrän x ilman, että suorituskyky alkaa laskea) kannattaa keskittää lajia edesauttavaan liikuntaan.

Jos taas haetaan pelkkää liikunnan iloa tehköön ihmiset sitä minkä ikinä kokevatkaan iloa tuottavan.




Mailapeleistä olen samaa ja eri mieltä: jääkiekko kevyessä määrin auttaa myös salibandyssä, mutta jos lätkää pelaa suhteessa liikaa salibandyyn, tämä voi haitata lajitekniikoita erityisesti vanhemmalla iällä. Lätkänpelaajilla myös on toki jaloissa voimaa, mutta luistelu ei itsessään lisää nopeutta (paitsi voimantuotannossa) vaan pitkällä aikavälillä painaa lantiota alas ja askelta laahaavaksi.

Painotan nyt lähinnä sitä, että salibandyyn luistelu ei ole hyvä harjoitusmuoto, eli peruslenkkiä ei kannata vaihtaa kaukaloa ympäriluisteluun. Omaksi ilokseen lätkää voi toki pelata maltillisissa määrin ilman, että se vaikuttaa salibandyyn mitenkään negatiivisesti, sama koskee kaikkia muitakin lajeja.