siko kirjoitti:
Suomella on parempia pelaajia kuin Kreikalla. En sanonut, että Kreikkalaiset ovat huonoja, mutta Suomalaiset ovat parempia.
Samoilla linjoilla sikon kanssa. Suomen materiaali ei todellakaan häviä Kreikan materiaalille. Niinkuin siko aikaisemminkin jo mainitsi: Suomella löytyy huipputason pelaaja jokaiselle osa-alueelle. Puolustuksessa Sami Hyypiä, joka ei vain aina tunnu oikein maajoukkuessa saavan itsestään kaikkea likoon ja myös Hannu Tihinen osoitti Anderlechtissa UCL:ssa viime kaudella olevansa kansainvälistä tasoa. Petri Pasanen myöskin kansainvälistä tasoa, ajoittaiset helpot virheet vain vähän karsivat miehen mainetta, lähinnä seurajoukkueessa. Maajoukkuessa Peetu on pelannut lähes aina vakuuttavasti. Juha Reini (AZ Alkmaar, Hollani) ja Janne Saarinen (FC Kööpenhamina, viime kaudella 1860 München Bundesliigassa) ovat myös ihan kelpo pelaajia. Saarisen puolustuspelissä näkyy aina joskus se että mies pelasi vielä laitalinkkinä ennen kuin Jyrki Heliskoski siirsi Jannen laitapuolustajaksi kaudella 2000. Tuo kausi meni nappiin, jonka jälkeen Janne on luonut ihan hyvää uraa Norjassa (Rosenborgissa mestaruuksia + UCL:ää) ja viime kausi meni Saksassa 1860 Münchenissa, loukkaantumisista huolimatta Janne pelasi 17 peliä. Nyt suunta sitten vei FC Kööpenhaminaan, Tanskan suurseuraan. Kiinnostusta oli kuulemma myös mm. Ranskasta, mutta Kööpenhamina pelaa europelejä ja se ratkaisi sitten lopulta homman.
Keskikentältä myös Teemu Tainion laskisin kovaksi pelaajaksi. Harmi että 24-vuotiaan keskikenttäpelaajan uraa ovat myöskin värittäneet loukkaantumiset. Useita kausia kyllä pystynyt pelaamaan Auxerressa ilman loukkaantumisiakin, mutta nyt kuluneena talvena Tainion perässä oli useita ulkomaalaisseuroja, mm. Englannin kärkikastiin kuuluvia, mutta sitten tuli loukkaantuminen, vanha tuttu vamma jonka Tainio halusi saada leikkauksella kuntoon. Kaudella 02-03 Tainiosta oli kiinnostunut myös Manchester United ja Sir Alex Fergusonkin kävi katsomassa Teemun pelejä paikanpäällä. Näillä näkymin Teemu pelaa vielä tulevan kauden Auxerressa ja katselee sitten ensi kesänä siirtoa muualle kun sopimus loppuu. Kaudella 02-03 Auxerrehan pelasi Mestarien liigaakin jollloin Tainio mm. valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi Highburylla Arsenalia vastaan miehen määrätessä lähes tulkoon koko kentän tahdin. Noussut Auxerressa fanien suureksi suosikiksi, keskikentän pohjalla pelaava mies on myös omia ehdottomia suosikkejani. Urheilulehden numero 5/04 kuvaa jutussaan Tainiota hyvin:
"Sumuinen ilta Auxerressa. Suomalainen luonnonlapsi juoksee kohti yönmustaa ranskalaista. Ei väistä, ei varo, kiihdyttää viimeiset askeleet. Luut kolisevat, yleisö mylvii. Vastustajan nousu pysähtyy, pelin suunta kääntyy. Sama hullu juoksee jo täysillä kohti vastustajan maalia, oman hyökkäyksen tukena.
Täysillä. Se kuvaa Teemu Tainiota. Pelattiinpa jääpalloa Lapissa tai harjoitusmatsia tropiikissa, oltiinpa liigassa tai nappulaturnauksessa. Aina sama juttu. Tornion poika ei säästele."
Useat puolustavat keskikenttäpelaajat eivät osaa pelata aina hirveän hyvin ylöspäin, mutta Tainio pelaa loistavasti molempiin suuntiin. Ok, nyt mentiin jo reilusti ohi aiheen, mutta ei voi mitään. Tainio on vaan niin kova
Ja sitten takaisin itse maajoukkueeseen. Mika Väyrynen on varsin hyvä mies Tainion kanssa keskikentälle. Väyrynen myöskin pelaa molempiin suuntiin hyvin ja löi itsensä todenteolla läpi Heerenveenissä Hollannin liigassa kuluneella kaudella. Tähyilee siirtoa suurempaan seuraan, miehestä on puhuttu viime kuukausien aikana olevan kiinnostunut ainakin Milan, PSV, Feyenoord, Ajax ja Tottenham.
Suomen puolustavien keskikenttäpelaajien osasto on oikeastaan laajin. Aki Riihilahti pelasi hyvän kauden Crystal Palacessa Englannin ykkösdivisioonassa ja joukkue nousi kauden päätteeksi Valioliigan ja Riihilahti pääseekin sitten tulevalla kaudella maistelemaan Valioliigaa. Tainio ja Väyrynen menevät omassa listassani Riihilahden edelle sillä että ovat monipuolisempia ja pelaavat paremmin ylöspäin ja uskaltavat yrittää siellä ratkaisuja, mutta jokainen toki pelatkoon taitojensa mukaan!
Simo Valakari siirtyi Derbystä Englannista USA:han Dallasiin, jossa on noussut viime aikoina jopa kapteeniksi. En tiedä, tiputtiko siirtyminen USA:n sarjaan Valakarin sitten Muurisen papereista, mutta ihan käypä vaihtoehto vielä nykyäänkin tämä Simo. Kotimaasta sitten löytyy .. komean uran ulkomailla tehnneet Jarkko Wiss (Tampere United) ja Tommi Grönlund (HJK).
Hyökkäävä osasto Suomella kyllä hieman arveluttaa aina. Litmanen on vielä nykyäänkin loistava pelaaja ja hänen maailmanluokan syöttötaitonsa ja pelisilmänsä ei ole kadonnut mihinkään. Harmi että on kärsinyt loukkaantumisista niin paljon ja sen kautta pelituntuma ja nopeus ovat tippuneet. Mutta edelleenkin hyvä vaihtoehto maajoukkuessa, jossa on pelannut aina hyvin vaikka olisi ollut vastassa mikä maa tahansa ja vaikka Litti olisi ennen peliä ollut loukkaantuneena useampia viikkoja ja kuntoutunut vasta otteluun. Litmaselta myöskin onnistuu maalinteko, jonka osoitti miehen 90-luvulla voittamat Hollannin maalikuninkuus ja Mestarien liigan maalikuninkuus.
Mikael Forssell on maailmanluokan hyökkääjä, jonka osoitti hänen upea kautensa Birminghamissa. Miehen perässä oli mm. Valencia, Deportivo ja useita muita Euroopan huippusarjojen kärkiseuroja, mutta Chelsea ei halunnut miestä myydä ja Forssell jatkaa Birminghamissa, joka on vahvistanut viime kaudesta ja hankkinut Muzzy Izzetin (Leicester), Jesper Gronkjaerin (Chelsea), Mario Melchiotin (Chelsea) ja Emile Heskeyn (Liverpool). Suomen muista hyökkääjistä Jonatan Johansson (Charlton) on ihan hyvä pelaaja, mutta miehen itseluottamus ei oikein aina tunnu olevan kohdillaan, ei maajoukkueessa eikä seurajoukkueessa. Viime kaudella loukkaantumisten värittämän kauden maalisaldoksi Charltonissa jäi 4. Shefki Kuqi pelaa Ipswichissä Englannin ykkösdivarissa ja iski ~15 maalia viime kaudella, mutta pallollinen pelaaminen ei riitä maajoukkuetasolle. Jari Niemi siirtyi talvella Tampere Unitedista Monsiin Belgiaan, jossa pelasi hienon kevään ja siirtyi nyt sitten kesällä europelejä pelaavaan Belgian suurseura Standard Liegeen. Pystyy pelaamaan kärjen lisäksi myös molemmilla laidoilla, joten voisi olla ainakin käyttökelpoinen pelaaja esim. vaihdosta tullessaan.
Laiturit Joonas Kolkka ja Mika Nurmela ovat molemmat ihan kelpo pelureita. Kolkan nopeus, tekniikka ja keskitykset ovat edelleenkin huippuluokkaa. Nurmela on alkanut jo hieman hiipumaan, kun ikää on jo alkanut tulla (taitaa olla 32?). Kolkka siirtyi Valioliigaan nousseeseen Crystal Palaceen Saksan bundesliigan M'Gladbachista ja hänestä odotetaan mahdollisesti jopa Palacen parasta ja tärkeintä pelaajaa ensi kaudella. Vasempana laiturina viihtyvä Peter Kopteff (Viking Stavanger, Norja) on ihan hyvä pelaaja myös. Nopeutta ja taitoa löytyy rutkasti ja nuori mies kun on niin potentiaalia myöskin reilusti. Tähyilee kauden jälkeen siirtoa suurempiin ympyröihin.
Itsekin olen, niinkuin moni jo tässä otsikossa sanoi omankin kantansa, sillä kannalla että Antti Muurinen ei välttämättä ole oikea valmentaja Suomelle. Mies on tehnyt viime karsinnoissa usein samoja virheitä ja tuntuu liikaa luottavan todella hyökkäävään pelityyliin. Tosin, hyökkäävällä ja rohkealla pelillä mies vei HJK:nkin Mestarien liigaan kaudella 1998 eikä todellakaan jäänyt siellä heittopussiksi.
No, annetaan Antille vielä yksi mahdollisuus! Mieshän sanoi että jos nyt ei kisoihin mennä niin valmentaja vaihtuu.
Suomen materiaali kyllä riittää kisapaikkaan, mutta avauskokoonpano ei oikein loukkaantumisia kestä. Avauskokoonpano on hyvää tasoa, mutta vaihtopenkiltä ei löydy hirveästi laajuutta. Hyviä pelaajia kyllä, mutta kovinkaan monen vaihtopelaajan taso ei ehkä kuitenkaan riitä ihan kovimpia maita vastaan.
Viime EM-karsinnoissa Suomen olisi ehdottomasti pitänyt päästä lohkon toiselle sijalle. Walesia ja Serbia-Montenegroa vastaan tuli pari helppoa virhettä ja hyökkäyspäässä viimeistely takkusi. Viimeisessä pelissä Walesia vastaan olisi kahden maalin voitto riittänyt lohkon toiseen sijaan ja jatkokarsintapaikkaan mutta peli päättyi harmittavasti 1-1.
Tulevien karsintojen lohko on todella kova, mutta kotona fantastisen kotiyleisön tukemana kaikki joukkueet ovat voitettavissa, kuten pari vuotta sitten Englanti -ja Saksa-pelit osoittivat. Vieraissa myöskin tarvitaan onnistumisia ja vaikkapa joku voitto kärkijengeistä. Suomi on materiaaliltaan melko samalla tasolla Romanian kanssa, mutta EM-kisojen välieriin edenneet Hollanti ja Tsekki ovatkin jo sitten kovempia joukkueita. Näiden neljän jengin kesken pelataan varmaan myös jonkin verran "ristiin". Toivotaan että Mikael Forssell on kunnossa koko karsintojen ajan ja että saataisiin vähän sitä tuuriakin mukaan edes kerrankin, niin hyvällä onnella toinen sija lohkossa voisi irrota. Harmittavaa, että Suomi joutui näin kovaan lohkoon, on nimittäin reilusti kovin lohko koko MM-karsinnoista. Mutta ei voi mitään, arpa on aina arpa.
Tsemppiä Suomi!